"Olen viime aikoina työskennellyt Upernavikin luonnonsuojelualueella Luoteis-Grönlannissa, jossa vietän seuraavat puolitoista kuukautta", sanoo Rebecca Barfoot. "Maassa, jossa jääkarhu on kansallisruoka ja sen iho usein koristaa. talo ulkopuolelta.
Ennen lähtöä Grönlantiin ihmiset kysyivät usein, mitä minä, innokas vegaani, syöisin siellä. Kuten useimmat planeetan pohjoiset alueet, tämä kaukainen ja kylmä maa ruokkii lihaa ja mereneläviä. Koska olen yli 20 vuoden ajan täysin irtautunut eläinruoan syömisestä, huolestutti pitkän Grönlannin matkan ravitsemuskysymys jossain määrin. Tulevaisuus ei vaikuttanut valoisalta: joko nälkää vihanneksia etsiessään tai… palaa lihaan.
Joka tapauksessa, en panikoinut ollenkaan. Minua ohjasi intohimo Upernavik-projektiin, menin itsepintaisesti siihen töihin ruokatilanteesta huolimatta. Tiesin, että voin sopeutua tilanteeseen eri tavoin.
Yllätyksekseni Upernavikissa ei käytännössä ole metsästystä. Itse asiassa: tämän pienen arktisen kaupungin vanhoista selviytymismenetelmistä on tulossa menneisyyttä merijäätiköiden sulamisen ja Euroopan lisääntyneen vaikutuksen vuoksi. Kalojen ja merinisäkkäiden määrä on vähentynyt merkittävästi, ja ilmastonmuutos on vaikuttanut metsästykseen ja saaliin saatavuuteen.
Pienet markkinat ovat useimmilla paikkakunnilla, vaikka valinnat hardcore-vegaaneille ovat melko rajalliset. Mitä tuon kaupasta kotiin? Tyypillisesti tölkki kikherneitä tai papuja, pieni ruisleipä, ehkä kaalia tai banaania, jos ruokalaiva on saapunut. "Korissani" voi olla myös hilloa, suolakurkkua, marinoitua punajuurta.
Kaikki täällä on erittäin kallista, varsinkin sellainen ylellisyys kuin vegaaniruoka. Valuutta on epävakaa, kaikki tuotteet tuodaan Tanskasta. Supermarketit ovat täynnä keksejä, makeita virvoitusjuomia ja makeisia - kiitos. Ai niin, ja lihaa 🙂 Jos haluat keittää hylkeen tai valaan (Jumala varjelkoon), tarjolla on pakastettua tai tyhjiöpakattua sekä tutumpia kalalajeja, makkaraa, kanaa ja mitä tahansa.
Kun tulin tänne, lupasin olla rehellinen itselleni: jos minusta tuntuu, että haluan kalaa, syön sitä (kuten kaiken muunkin). Useiden kasvipohjaisen ruokavalion vuosien jälkeen minulla ei kuitenkaan ollut pienintäkään halua. Ja vaikka olin melkein (!) valmis harkitsemaan uudelleen näkemystäni ruoasta täällä oleskeluni aikana, niin ei ole vielä tapahtunut.
Minun on myös myönnettävä, että tulin tänne 7 kilolla tuotteitani, mikä, minun on sanottava, ei riitä 40 päivään. Toin mungpapuja, joita syön mielelläni itäneinä (söin niitä vain kuukauden!). Lisäksi toin manteleita ja pellavansiemeniä, kuivattuja kasviksia, taateleita, kvinoaa ja muuta sellaista. Olisin varmasti ottanut enemmän mukaani, ellei matkatavararaja olisi ollut (Air Greenland sallii 20 kg matkatavaroita).
Lyhyesti sanottuna olen edelleen vegaani. Tietenkin romahdus tuntuu, mutta voit elää! Kyllä, välillä haaveilen ruoasta yöllä, jopa vähän kaipaan lempiruokia – tofua, avokadoa, hampunsiemeniä, maissitortilloja salsalla, hedelmäsmoothieja ja tuoreita vihreitä, tomaatteja.