"Etsi Johanna Les Mamansin julkaisemattomasta kaudesta 3, maanantaista perjantaihin klo 17 10. päivänä"
”Olen aina haaveillut suuresta perheestä, koska olin ainoa lapsi. Mieheni halusi kolme. Tapasimme teini-iässä ja asettuimme yhteen nuorina aikuisina. Halusimme lapset nopeasti ja sain esikoiseni 24-vuotiaana. En odottanut olevani näin sairas raskauden aikana. Oksensin niin paljon ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, että selitin miehelleni, että meillä olisi luultavasti vain kaksi lasta. Sitä ei voi kokea kolmesti! Kolme vuotta Darion jälkeen päätimme esittää pikkusiskoa tai pikkusiskoa. Olin taas hyvin sairas, joten tiesin jo varhain olevani raskaana. Olin niin kipeänä, että menin pitkään verikokeeseen raskauden vahvistamiseksi. Kun olin lukenut tulosten hinnan, etsin netistä ja näin sain tietää, että kyseessä voi olla kaksosraskaus. Puhuimme siitä illalla mieheni kanssa, mutta emme oikein uskoneet sitä. Perheissämme ei ole tapauksia kaksosista. Kävin itse ultrassa, kun mieheni jäi Livioon. Kahden oksentamisen välillä menin ohittamaan tätä kaikua lääketieteellisessä kuvantamiskeskuksessa. Nainen hyppäsi nähdessään kuvan. Hän oli kuin "Oh-oh! »Silloin sanoi minulle:« En ole asiantuntija, mutta mielestäni niitä on kolme». Minäkin katsoin ja purskahdin itkuun. Kaikki tuntui minusta monimutkaiselta: talous, vanhimman lapseni saatavuus, organisaatio, jossa on kolme vauvaa… On vain epärealistista, kun sinulle kerrotaan, että niitä on kolme. Olin paniikissa. Matkalla ulos soitin toverilleni, joka toisti: ”Kolme? Onko niitä kolme? Hän oli vähemmän stressaantunut kuin minä.
Minulle ei ole helppoa löytää hetkeä joka päivä
Lyhyen viikon masennuksen jälkeen otin sen hyvin onnellisena. Olen ylpeä siitä, että olen mennyt koko matkan, melkein loppuun asti, iässä 35 viikkoa plus kaksi päivää. Olin jopa valmis emättimen synnytykseen, mutta viime hetkellä jouduimme tekemään keisarin, koska yksi vauvoista oli tiellä. Vauvat olivat ihania syntymäpainoja, jopa 2,7 kg! Pystyin hyötymään TISF:stä * kerran viikossa 4 tunnin ajan. Mutta loppujen lopuksi en koe heidän roolinsa sopivaksi monikkoäideille. Minulle olisi parempi, jos meillä olisi suora apu kotitalouteen tai nainen, joka hoitaisi vauvoja, eikä tätä siltä väliltä... Arkielämässä on todella vaikea löytää hetkeä minulle. Lapsista huolehtiminen, ruokailu, ostokset, siivous… ei ole aikaa pysähtyä! 15 kuukauden iässä lapset viettävät paljon aikaa tutkiessaan maailmaansa suunsa avulla. Onneksi saimme paikkoja päiväkotiin. Keskiviikkoisin kolmea pidetään samaan aikaan, ja voin omistaa aikaa vanhimmalleni. Tämä on meidän hetkemme! ”
* Sosiaalisen ja perheintervention teknikko: joka auttaa perheitä tarvittaessa.