Puolassa peräti 1,5 miljoonaa paria yrittää tulla raskaaksi tuloksetta. Jos ongelman syy on naisen puolella, se voi johtua ovulaatiohäiriöistä, endometrioosista sekä aiemmista hoidoista, esim. onkologisissa sairauksissa. Potilaat, jotka ovat käyneet tämän tyyppisen hoidon, eivät useinkaan tajua moniin vuosiin, että he ovat menettäneet hedelmällisyytensä. Kunnes he haaveilevat vauvasta.

  1. Joidenkin sairauksien – lähinnä onkologisten – hoito heikentää naisen hedelmällisyyttä, mutta nopean hoidon tarve tekee tästä asiasta toissijaisen ongelman.
  2. Suhteellisen nuori lääketieteen ala – onkohedelmällisyys – käsittelee menetetyn hedelmällisyyden palauttamista tällä tavalla
  3. Yksi hedelmällisyyden menetelmistä on kylmäsäilytys – hoidon päätyttyä potilaalle istutetaan terve, aiemmin saatu munasarjafragmentti, jonka pitäisi alkaa toimia. Tämän ansiosta voit joskus tulla raskaaksi luonnollisesti. Tämän ansiosta maailmassa syntyi jo 160 lasta, Puolassa kolme

Hedelmällisyyden heikkeneminen on hoidon yleisin sivuvaikutus. Kyse on niin sanotuista gonadotoksisista hoidoista, joita käytetään syöpä- ja reumasairauksissa, sidekudossairauksissa sekä fibroidien tai endometrioosin hoidossa. Varsinkin kun on kyse kasvainsairauksista – hoidon aloittamisen aika on tärkeä. Sitten hedelmällisyys jää taka-alalle. Itse asiassa se oli laskussa viime aikoihin asti, koska nykyään on enemmän tapoja säilyttää se. Tällaista hoitoa saavia potilaita silmällä pitäen perustettiin lääketieteen osa – onkofertiliteetti. Mitä se tarkalleen ottaen on? Missä tilanteissa siitä on apua? Puhumme siitä prof. DR. hab. n. med. Robert Jachem, Krakovan yliopistollisen sairaalan gynekologisen endokrinologian ja gynekologian kliinisen osaston johtaja.

Justyna Wydra: Mitä on hedelmällisyys?

Prof. Dr. on. n.med. Robert Jach: Onkohedelmällisyys on gynekologian, onkologian, lisääntymislääketieteen ja gynekologisen endokrinologian rajalla oleva ala. Lyhyesti sanottuna se koostuu hedelmällisyyden säilyttämisestä ja sen palauttamisesta onkologisen hoitosyklin tai minkä tahansa muun sytotoksisia lääkkeitä käyttävän hoidon jälkeen. Termi luotiin vuonna 2005, mutta se on toiminut lääketieteellisenä toimenpiteenä vuodesta 2010. Käsitteen esitteli lääketieteeseen amerikkalainen tutkija – prof. Teresa K. Woodruff Northwesternin yliopistosta Chicagossa. Tämän vuoden tammikuusta lähtien Yhdysvalloissa, American Society for Reproductive Medicine ASRM:n kannan mukaan, munasarjakudoksen jäädyttämistä, joka on yksi hedelmällisyyteen käytetyistä menetelmistä, ei pidetä enää kokeellisena. Euroopassa, myös Puolassa, työstetään parhaillaan sen virallista tunnustamista.

Mitä menetelmiä tällä alalla käytetään?

Ensin, mikäli mahdollista, käytetään lisääntymiselimiä säästäviä kirurgisia toimenpiteitä. Kohdun ja munasarjojen poistamisen sijaan suoritetaan leikkaus näiden elinten säilyttämiseksi. Koko toimenpiteen ydin on kuitenkin avustetut lisääntymistekniikat, jotka varmistavat lisääntymistoiminnot hoidon aikana.

Tällaisia ​​tekniikoita ovat: munasolujen jäädytys naisille, siittiöiden jäädytys miehille, in vitro -menettely (alkioiden jäädytys) sekä laparoskopian aikana kerätyn munasarjakudoksen fragmentin jäädytys (kryosäilytys), jopa ennen kemoterapiaa tai sädehoitoa. Tällaisen gonadotoksisen hoidon päätyttyä potilaalle istutetaan terve, aiemmin poistettu munasarjafragmentti, jonka pitäisi sitten suorittaa olennainen tehtävänsä, sekä endokriininen että iturata. Tämän seurauksena se joskus johtaa luonnolliseen raskauteen ilman tarvetta puuttua avustettuihin lisääntymistoimenpiteisiin, joita pariskunnat eivät usein voi hyväksyä eri syistä.

Mitkä ovat tämän menetelmän edut?

Ensinnäkin laparoskooppisesti kerätyn munasarjakudoksen kylmäsäilytysmenetelmä on lyhyempi kuin in vitro -menettely. Se voidaan tehdä vain yhdessä päivässä. Potilas, joka oppii esimerkiksi kahden viikon kuluttua aloittavansa onkologisen hoidon, tulee pätevöityä minimaalisesti invasiiviseen laparoskooppiseen toimenpiteeseen. Se kestää noin 45 minuuttia. Tänä aikana munasarjan fragmentti (noin 1 cm) kerätään2) ja onkohedelmällisyystekniikoilla tämä kudosleikkaus säilyy. Potilas voi palata kotiin samana tai seuraavana päivänä. Lyhyen toipumisen jälkeen hän on valmis päähoitoon, yleensä onkologiseen hoitoon. Tämäntyyppiset hoidot aiheuttavat usein hedelmättömyyttä. Niiden valmistuttua nainen voi palata keskukseen, jossa aiemmin kerätty ja paleltunut kudos istutetaan munasarjaan laparoskopialla. Yleensä elin sitten suorittaa menetetyn toiminnan. Onkohedelmällisyystoimenpiteiden seurauksena tällainen potilas voi jopa tulla raskaaksi luonnollisesti. Munasarjat palautuvat itutoimintaansa noin kahdeksi vuodeksi. Joissakin tapauksissa tämä aika pitenee merkittävästi.

Miksi potilas voi menettää hedelmällisyyden sädehoidon tai kemoterapian jälkeen?

Tämän mekanismin selittämiseksi sinun on tiedettävä, kuinka syöpä kasvaa. Se on nopeaa, hallitsematonta solujen jakautumista kehon luonnollisen puolustuskyvyn toimesta. Solut lisääntyvät hallitsemattomasti muodostaen kasvaimen, joka tunkeutuu viereisiin kudoksiin, mikä johtaa myös imusolmukkeiden ja verisuonten etäpesäkkeiden muodostumiseen. Puhekielessä syöpää voidaan kuvata loiseksi, joka tuhoaa isäntänsä. Kemoterapia tai sädehoito eli gonadotoksinen hoito puolestaan ​​on suunniteltu tuhoamaan nämä nopeasti jakautuvat solut. Sen lisäksi, että se estää syöpäsoluja, se estää myös muita nopeasti jakautuvia soluja elimistössä jakautumasta. Tähän ryhmään kuuluvat karvatupet (siis kemoterapialle ominaista hiustenlähtöä), luuydinsolut (joka voi aiheuttaa anemiaa ja leukopeniaa) ja ruoansulatuskanava (joka aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua) ja lopuksi lisääntymissolut – jotka johtavat hedelmättömyyteen.

  1. Ranskalaisten lääkäreiden menestys. Kemoterapian jälkeen hedelmällisyytensä menettänyt potilas sai lapsen IVM-menetelmän ansiosta

Kuinka monta vauvaa on syntynyt tähän mennessä aiemmin puhutun kylmäsäilytysmenetelmän ansiosta?

Maailmassa syntyi noin 160 lasta kylmäsäilytysmenetelmän ansiosta ja terveen munasarjakudoksen uudelleenistuttaminen potilaiden kehoon gonadotoksisen hoidon jälkeen. Ottaen huomioon, että maassamme menettelyä pidetään edelleen kokeellisena eikä sitä korvaa Kansallinen terveysrahasto, tiedämme nyt kolmesta tällä tavalla syntyneestä lapsesta Puolassa. Kaksi heistä synnytti potilaita keskuksessa, jossa työskentelen.

On myös syytä mainita, että on olemassa useita kymmeniä kerättyjä ja jäädytettyjä munasarjakudoksia potilailta, jotka eivät ole vielä päättäneet suorittaa tätä toimenpidettä. Osa heistä on edelleen onkologisessa hoidossa, ja loput eivät yksinkertaisesti ole vielä päättäneet lisääntyä.

Onko potilaille, joille tehdään gonadotoksisia hoitoja, tietoa onkohedelmällisyysmenetelmien mahdollisuuksista? Tietävätkö lääkärit tästä tekniikasta?

Valitettavasti meillä ei ole edustavaa tietoa lääkäreiden tietoisuudesta, mutta osana Puolan Onkologisen Gynekologian Seuran syöpäpotilaiden hedelmällisyyden säilyttämistä käsittelevän työryhmän työtä teimme oman kyselytutkimuksemme. Ne osoittavat, että laajasti ymmärretyssä kohderyhmässä onkologit, gynekologit, onkologit, kliiniset onkologit ja sädeterapeutit ovat asiasta tietoisia (yli 50 % vastaajista on kuullut menetelmästä), mutta vain alle 20 %. lääkärit ovat koskaan keskustelleet tästä potilaan kanssa.

Palatakseni kysymyksen ensimmäiseen osaan, eri potilasjärjestöjen jäsenet ovat täysin tietoisia ongelmasta ja sen mahdollisista komplikaatioista sekä mahdollisista ratkaisuista. Tämäkään ei kuitenkaan ole edustava ryhmä. Valitettavasti naisilla, jotka eivät ole sidoksissa tämäntyyppiseen ryhmään, ei yleensä ole niin laajaa tietämystä. Siksi järjestämme kaikenlaisia ​​koulutuksia koko ajan ja aiheet tulevat esille lukuisissa konferensseissa ja webinaareissa. Tämän ansiosta potilaiden tietoisuus tästä aiheesta on edelleen kasvussa, mutta mielestäni se tapahtuu edelleen liian hitaasti.

Tietoja asiantuntijasta:

Prof. dr hab. n.med. Robert Jach on synnytys- ja gynekologian asiantuntija, gynekologisen onkologian asiantuntija, gynekologisen endokrinologian ja lisääntymislääketieteen asiantuntija. Puolan kohdunkaulan kolposkopian ja patofysiologian seuran puheenjohtaja, maakuntakonsultti gynekologisen endokrinologian ja lisääntymisen alalla. Hän on Krakovan yliopistollisen sairaalan gynekologisen endokrinologian ja gynekologian kliinisen osaston johtaja. Hän hoitaa myös Krakovan Superior Medical Centerissä.

Lue myös:

  1. Synnytyksen jälkeinen masennus IVF:n jälkeen. Ongelma, josta tuskin puhutaan
  2. Yleisimmät myytit IVF:stä
  3. Kymmenen syntiä hedelmällisyyttä vastaan

Jätä vastaus