Greenfield on amerikkalainen, joka on viettänyt suuren osan 32 vuoden elämästään edistämällä tärkeitä asioita, kuten ruokahävikin vähentämistä ja materiaalien kierrätystä.
Ensin Greenfield selvitti, mitkä kasvilajit menestyivät hyvin Floridassa keskustelemalla paikallisten maanviljelijöiden kanssa, vierailemalla julkisissa puistoissa, osallistumalla teematunneille, katsomalla YouTube-videoita ja lukemalla kirjoja paikallisesta kasvistosta.
"Aluksi minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka kasvattaa tällä alueella mitään, mutta 10 kuukautta myöhemmin aloin kasvattaa ja korjata 100 % ruoastani", Greenfield sanoo. "Käytin vain paikallistietoa, joka oli jo olemassa."
Greenfieldin täytyi sitten löytää asuinpaikka, sillä hän ei varsinaisesti omista maata Floridassa – eikä haluakaan. Sosiaalisen median kautta hän otti yhteyttä Orlandon asukkaisiin löytääkseen jonkun, joka olisi kiinnostunut antamasta hänen rakentaa pienen talon kiinteistölleen. Lisa Ray, yrttiasiantuntija, jolla on intohimo puutarhanhoitoon, tarjosi hänelle vapaaehtoisesti tontin takapihallaan, jonne Greenfield rakensi pienen, 9-neliöjalan uusitun talonsa.
Futonin ja pienen kirjoituspöydän välissä olevan miniatyyritilan sisällä lattiasta kattoon ulottuvat hyllyt ovat täynnä erilaisia kotitekoisia fermentoituja ruokia (mango-, banaani- ja omenaviinietikkaa, hunajaviini jne.), kurpitsaa, hunajapurkkeja (korjattu mehiläispesistä, joiden takaa Greenfield itse hoitaa), suolaa (merivedestä keitetty), huolellisesti kuivattuja ja säilöttyjä yrttejä ja muita tuotteita. Kulmassa on pieni pakastin täynnä paprikaa, mangoa ja muita hedelmiä ja vihanneksia, jotka on korjattu hänen puutarhastaan ja ympäristöstään.
Pieni ulkokeittiö on varustettu vedensuodattimella ja leiriuunin kaltaisella (mutta ruokajätteestä valmistetulla biokaasulla toimivalla) laitteella sekä tynnyreillä sadeveden keräämiseen. Talon vieressä on yksinkertainen kompostikäymälä ja erillinen sadesuihku.
"Se, mitä teen, on melko outoa, ja tavoitteeni on herättää ihmiset", Greenfield sanoo. ”Yhdysvalloissa asuu 5 % maailman väestöstä ja se käyttää 25 % maailman luonnonvaroista. Matkustellessani Bolivian ja Perun halki olen puhunut ihmisten kanssa, joissa quinoa oli aiemmin tärkein ravinnonlähde. Mutta hinnat ovat nousseet 15 kertaa, koska myös länsimaalaiset haluavat syödä kvinoaa, ja nyt paikallisilla ei ole varaa ostaa sitä.
"Projektini kohdeyleisö on etuoikeutettu ryhmä ihmisiä, jotka vaikuttavat kielteisesti muiden sosiaalisten ryhmien elämään, kuten quinoa-sadon tapauksessa, josta tuli kohtuuton Bolivian ja Perun asukkaille", Greenfield sanoo ylpeänä rahan ohjaamana. Itse asiassa Greenfieldin kokonaistulot olivat vain 5000 dollaria viime vuonna.
"Jos jollakulla on hedelmäpuu etupihalla ja näen hedelmiä putoavan maahan, pyydän aina omistajilta lupaa poiminta", sanoo Greenfield, joka yrittää olla rikkomatta sääntöjä ja saa aina luvan kerätä ruokaa. yksityisalue. "Ja usein minun ei vain sallita sitä, vaan sitä jopa pyydetään - varsinkin mangoissa Etelä-Floridassa kesällä."
Greenfield etsii ravintoa myös joissain kaupunginosissa ja puistoissa itse Orlandossa, vaikka hän tietääkin, että tämä saattaa olla kaupungin sääntöjen vastaista. "Mutta minä noudatan maan sääntöjä, en kaupungin sääntöjä", hän sanoo. Greenfield on varma, että jos jokainen päättäisi kohdella ruokaa kuten hän teki, maailmasta tulisi paljon kestävämpi ja oikeudenmukaisempi.
Vaikka Greenfield viihtyi etsiessään ruokaa roska-astioista, hän elää nyt yksinomaan tuoreilla tuotteista, jotka oli korjattu tai itse kasvatettu. Hän ei käytä valmiiksi pakattuja elintarvikkeita, joten Greenfield viettää suurimman osan ajastaan ruoan valmistukseen, ruoanlaittoon, käymiseen tai pakastamiseen.
Greenfield lifestyle on kokeilu siitä, onko mahdollista elää kestävää elämäntapaa aikana, jolloin globaali ruokajärjestelmä on muuttanut tapaamme ajatella ruokaan. Jopa Greenfield itse, joka ennen tätä projektia luotti paikallisiin ruokakauppoihin ja maanviljelijöihin, on epävarma lopputuloksesta.
"Ennen tätä projektia ei ollut sellaista asiaa, että söisin yksinomaan kasvatettua tai korjattua ruokaa vähintään yhden päivän ajan", Greenfield sanoo. "Siitä on kulunut 100 päivää ja tiedän jo, että tämä elämäntapa muuttaa elämää – nyt voin kasvattaa ja etsiä ruokaa ja tiedän löytäväni ruokaa missä tahansa."
Greenfield toivoo, että hänen projektinsa rohkaisee yhteiskuntaa syömään luonnollista ruokaa, pitämään huolta terveydestä ja planeettasta sekä pyrkimään vapauteen.