Rahaton yhteiskunta: pelastaako se planeetan metsät?

Viime aikoina yhteiskunta on käyttänyt yhä enemmän digitaalisia tekniikoita: käteisvapaa maksu tapahtuu ilman seteleitä, pankit antavat sähköisiä tiliotteita ja paperittomia toimistoja on ilmaantunut. Tämä suuntaus miellyttää monia ympäristön tilasta huolissaan olevia ihmisiä.

On kuitenkin käymässä yhä selvemmäksi, että jotkut näitä ideoita kannattavista yrityksistä ovat enemmän voitto- kuin ympäristöhakuisia. Katsotaanpa siis tilannetta tarkemmin ja katsotaan, voiko paperiton yhteiskunta todella pelastaa planeetan.

Vastoin yleistä käsitystä Euroopan paperiteollisuus on jo aktiivisesti siirtymässä kohti täysin kestäviä metsänhoitokäytäntöjä. Tällä hetkellä 74,7 % Euroopan paperi- ja kartonkitehtaille toimitettavasta sellusta tulee sertifioiduista metsistä.

Hiilijalanjälki

Käsitys, että paperin kulutus on suurin syy metsäkadon koko planeetalla, ei pidä täysin paikkaansa, sillä esimerkiksi Amazonin metsäkadon pääasiallinen syy on maatalouden ja karjankasvatuksen laajentuminen.

On tärkeää huomata, että vuosina 2005–2015 Euroopan metsät kasvoivat 44000 13 neliökilometriä – enemmän kuin Sveitsin pinta-ala. Lisäksi vain noin XNUMX % maailman metsätaloudesta käytetään paperin valmistukseen.

Kun uusia puita istutetaan osana kestävää metsänhoitoa, ne imevät hiiltä ilmasta ja varastoivat sitä puuhun koko elämänsä ajan. Tämä vähentää suoraan kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä.

"Paperi-, sellu- ja painoteollisuudella on alhaisimpia teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä, vain yksi prosentti maailmanlaajuisista päästöistä", kirjoittaa Two Sides, paperiteollisuuden kannattaja aloitetta, joka vastustaa monia ääniä yritysmaailmassa, jotka tuomitsevat paperin edistämiseksi. omia digitaalisia palveluitaan ja tuotteitaan.

On myös tärkeää huomata, että kestävistä materiaaleista valmistettu käteinen on ympäristöystävällisempää kuin PVC-muovista valmistetut pankki- ja luottokortit.

Matkapuhelimet

Mutta samaa ei voida sanoa jatkuvasti laajenevasta digitaalisten maksujen järjestelmästä. Jokaisen uuden maksusovelluksen tai fintech-yrityksen myötä energiaa kuluu yhä enemmän, mikä vaikuttaa ympäristöön.

Huolimatta siitä, mitä muovikorttiyhtiöt ja pankit sanovat, käteismaksaminen on paljon ympäristöystävällisempää kuin digitaaliset maksuvaihtoehdot, koska se käyttää kestäviä resursseja.

Rahaton yhteiskunta, jossa monet ihmiset haluaisivat elää, ei ole ollenkaan ympäristöystävällinen.

Tietokoneet, matkapuhelinverkot ja datakeskukset ovat osittain vastuussa yli 600 neliökilometrin metsän tuhoutumisesta pelkästään Yhdysvalloissa valtavan sähkönkulutuksen vuoksi.

Tämä puolestaan ​​liittyy kivihiiliteollisuuteen. Yhden mikrosirun valmistuksen ympäristökustannukset voivat olla varsin yllättäviä.

YK:n yliopiston raportin mukaan varovaisten arvioiden mukaan yhden 2 gramman mikrosirun tuottamiseen ja käyttöön tarvittavien fossiilisten polttoaineiden ja kemikaalien määrä on 1600 ja 72 grammaa. Raportti lisäsi myös, että tuotannossa käytetyt kierrätysmateriaalit ovat 630-kertaisia ​​lopputuotteen painoon verrattuna.

Digitaalisen vallankumouksen perustana olevien pienten mikrosirujen tuotanto ei siis vaikuta parhaiten planeetan tilaan.

Seuraavaksi meidän on pohdittava matkapuhelimiin liittyvää kulutusprosessia, laitteita, joiden sanotaan korvaavan rahaa digitaalisten maksujen mahdollisuudesta johtuen.

Sen lisäksi, että laajamittaisella kaivostoiminnalla on tuhoisa vaikutus ympäristöön, öljy- ja terästeollisuudella on muitakin puhelinten valmistukseen liittyviä ongelmia.

Maailmalla on jo nyt pula kuparista, ja itse asiassa kannettavien laitteiden valmistuksessa käytetään vielä noin 62 elementtiä, joista vain harvat ovat kestäviä.

Tämän ongelman keskiössä on 16 maailman 17 harvinaisimmasta mineraalista (mukaan lukien kulta ja dysprosium), joiden käyttö on välttämätöntä mobiililaitteiden tehokkaan toiminnan kannalta.

maailmanlaajuinen kysyntä

Yalen tutkimuksen mukaan monia metalleja, joita tarvitaan vastaamaan kasvavaan maailmanlaajuiseen korkean teknologian tuotteiden kysyntään älypuhelimista aurinkopaneeleihin, ei voida korvata, mikä jättää jotkin markkinat alttiiksi resurssipulalle. Samanaikaisesti tällaisten metallien ja metalloidien korvikkeet ovat joko riittämättömästi hyviä vaihtoehtoja tai niitä ei ole ollenkaan.

Selvempi kuva syntyy, kun tarkastelemme sähköistä jätettä. 2017 Global E-Waste Monitorin mukaan kannettavia tietokoneita, tietokoneita, matkapuhelimia ja muita laitteita tuotetaan tällä hetkellä 44,7 miljoonaa tonnia vuosittain. Sähköisen jäteraportin laatijat ilmoittivat, että tämä vastaa 4500 Eiffel-tornia.

Globaalin datakeskusten liikenteen ennustetaan olevan 2020 kertaa enemmän vuonna 7 kuin vuonna 2015, mikä lisää paineita virrankulutukseen ja lyhentää matkaviestimien käyttösyklejä. Matkapuhelimen keskimääräinen elinkaari Isossa-Britanniassa vuonna 2015 oli 23,5 kuukautta. Mutta Kiinassa, jossa mobiilimaksamista suoritetaan perinteisiä maksuja useammin, puhelimen elinkaari oli 19,5 kuukautta.

Siten käy ilmi, että paperiteollisuuden saamaa ankaraa kritiikkiä se ei ansaitse ollenkaan – etenkään eurooppalaisten valmistajien vastuullisten ja kestävien käytäntöjen ansiosta. Ehkä meidän pitäisi pohtia sitä tosiasiaa, että kaupallisista väitteistä huolimatta digitaaliseksi siirtyminen ei ole niin vihreä askel kuin aiemmin luulimme.

Jätä vastaus