Lapsi ei kasva ihmiseksi itsestään, vaan vanhemmat tekevät lapsesta ihmisen. Lapsi syntyy ilman kokemusta nykyisestä elämästä, hän on melkein puhdas tiedon kantaja, joka on vasta alkamassa kirjoittaa ja selittää itselleen kaikkea, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ja juuri itsen vanhemmat ovat ensimmäisiä ihmisiä, jotka pieni ihminen vahvistaa, ja useimmille ihmisistä juuri heidän vanhempansa tulevat ja pysyvät lapsen tärkeimmät ihmiset läpi elämän.
Vanhemmat tarjoavat lapselle edellytykset selviytymiselle ja mukavuudelle. Vanhemmat esittelevät lapsen maailmaan ja selittävät hänelle melkein kaikki tämän maailman säännöt. Vanhemmat opettavat lastaan energisesti. Vanhemmat asettavat lapsen elämän suuntaviivat ja ensimmäiset tavoitteet. Vanhemmista tulee hänelle vertailuryhmä, jonka avulla hän vertailee elämäänsä, ja kasvaessamme olemme edelleen (tai hylätty) oppimamme vanhempien kokemuksen perusteella. Valitsemme aviomiehen tai vaimon, kasvatamme lapsia, rakennamme perhettä vanhempiemme kanssa saadun kokemuksen perusteella.
Vanhemmat pysyvät ikuisesti lapsen ja sitten aikuisen mielessä kuvien ja käyttäytymismallien muodossa. Asenteena, sekä itseäsi että muita kohtaan, lapsuudesta opittujen katkeruksien, pelkojen ja tavanomaisen avuttomuuden tai tavanomaisen itseluottamuksen, elämänilon ja tahdonvoimaisen käytöksen muodossa.
Vanhemmat myös opettavat tätä. Esimerkiksi isä opetti lapsen kohtaamaan elämän vaikeudet rauhallisesti, ilman vinkumista. Isä opetti hänet menemään nukkumaan ja nousemaan ajoissa, tekemään harjoituksia, kaatamaan kylmää vettä päällensä, hallitsemaan "haluan" ja "en halua" "must" avulla. Hän näytti esimerkkiä siitä, kuinka ajatella tekoja ja astua yli uuden alun epämukavuuden, kokea hyvin tehdyn työn "korkeus", tehdä työtä joka päivä ja olla hyödyllinen. Jos lapsen kasvatti tällainen isä, lapsella ei todennäköisesti ole vaikeuksia motivaation ja tahdon kanssa: isän äänestä tulee lapsen sisäinen ääni ja hänen motivaationsa.
Vanhemmista tulee kirjaimellisesti osa ihmisen persoonallisuutta ja tietoisuutta. Arkielämässä emme aina huomaa itsessämme tätä pyhää kolminaisuutta: "Olen äiti ja isä", mutta se asuu aina meissä suojellen koskemattomuuttamme ja psyykkistä terveyttämme.
Kyllä, vanhemmat ovat erilaisia, mutta mitä he ovatkin, he loivat meidät sellaisiksi kuin me kasvoimme, ja jos emme kunnioita vanhempiamme, emme kunnioita heidän luovuutensa tuotetta – itseämme. Kun emme kunnioita vanhempiamme kunnolla, emme kunnioita itseämme ensiksikään. Jos riitelemme vanhempiemme kanssa, riitelemme ennen kaikkea itsemme kanssa. Jos emme kunnioita heitä, emme pidä itseämme tärkeänä, emme kunnioita itseämme, menetämme sisäisen arvokkuutemme.
Kuinka ottaa askel kohti älykästä elämää? Sinun on ymmärrettävä, että joka tapauksessa vanhempasi ovat aina kanssasi. He elävät sinussa, pidit siitä tai et, ja siksi on parempi elää heidän kanssaan rakkaudessa. Rakkaus vanhempiin on rauhaa sielussasi. Anna heille anteeksi se, mikä tarvitsee anteeksi, ja tule sellaiseksi tai sellaiseksi kuin vanhempasi unelmoivat näkevänsä sinut.
Ja on luultavasti liian myöhäistä vaihtaa vanhempiasi. Vanhemmat ovat vain ihmisiä, he eivät ole täydellisiä, he elävät miten osaavat ja tekevät mitä voivat. Ja jos he eivät toimi paremmin, tee se itse. Heidän avullasa tulit tähän maailmaan, ja tämä maailma on kiitollisuuden arvoinen! Elämä on kiitollisuuden arvoista, joten tee se itse. Sinä pystyt!