Välikausi on aikaa, jolloin ihmiset huomaavat mielialan muutoksen ja energian laskun. Tämä tila on tuttu monille, ja sitä kutsutaan tieteellisesti kausiluonteiseksi affektiiviseksi häiriöoireyhtymäksi. Tiedemiehet tutkivat tätä oireyhtymää suhteellisen äskettäin, 1980-luvulla.
Kaikki tietävät talven "sivuvaikutuksista" joihinkin ihmisiin. Mielialan heikkeneminen, taipumus masennukseen, joissain tapauksissa jopa mielen toiminnan heikkeneminen. Uusi tutkimus kuitenkin haastaa yleisen käsityksen talven psykologisista vaikutuksista ihmisiin. Yksi tällainen kokeilu, joka suoritettiin 34 Yhdysvaltain asukkaan kesken, julkaistiin Clinical Psychological Science -lehdessä. Hän kyseenalaisti juuri oletuksen, että masennuksen oireet pahenevat talvikuukausina. Montgomeryn yliopiston professori Stephen LoBellon johtamat tutkijat pyysivät osallistujia täyttämään kyselyn masennuksen oireista kahden edellisen viikon aikana. On tärkeää huomata, että osallistujat täyttivät kyselyn eri aikoina vuodesta, mikä auttoi tekemään johtopäätöksen kausiriippuvuudesta. Vastoin odotuksia tulokset eivät osoittaneet yhteyttä masentuneiden tunnelmien ja talvikauden tai mihinkään muuhun vuodenaikaan.
Belgian yliopiston Christel Meyerin johtamat neurologit tekivät tutkimuksen 28 nuorelle miehelle ja naiselle eri vuodenaikoina kerätäkseen ja käsitelläkseen tietoa heidän mielialasta, tunnetilasta ja keskittymiskyvystään. Myös melatoniinitaso mitattiin ja pari psyykkistä ongelmaa ehdotettiin. Yksi tehtävistä oli testata valppautta (keskittymistä) painamalla nappia heti, kun sekuntikello ilmestyy satunnaisesti näytölle. Toinen tehtävä oli RAM-muistin arviointi. Osallistujille tarjottiin tallenne otteita kirjeistä, jotka toistettiin jatkuvana streamina. Osallistujan tehtävänä oli määrittää, missä vaiheessa tallenne alkaa toistua. Kokeen tarkoituksena on paljastaa aivojen toiminnan ja vuodenajan välinen suhde.
Tulosten mukaan keskittyminen, tunnetila ja melatoniinitasot olivat pääosin vuodenajasta riippumattomia. Osallistujat selviytyivät tehtävistä yhtä menestyksekkäästi tästä tai toisesta vuodenajasta riippumatta. Aivojen perustoiminnan osalta osallistujien hermotoiminta oli korkeinta keväällä ja alhaisinta syksyllä. Aivojen toimintaa talvikaudella havaittiin keskimääräisellä tasolla. Ehdotusta, että henkinen toimintamme todellakin paranee talvella, tukee 90-luvun lopun tutkimus. Tromssan yliopiston tutkijat Norjassa suorittivat kokeen 62 osallistujalla erilaisissa tehtävissä talvella ja kesällä. Paikka tällaiselle kokeelle valittiin varsin hyvin: kesän ja talven lämpötilat vaihtelevat merkittävästi. Tromssa sijaitsee yli 180 mailia napapiiriltä pohjoiseen, mikä tarkoittaa, että talvella auringonvaloa ei käytännössä ole, ja kesällä päinvastoin ei ole öitä sinänsä.
Useiden kokeiden jälkeen tutkijat löysivät pienen eron kausiarvoissa. Ne arvot, joissa oli merkittävä ero, osoittautuivat kuitenkin eduksi… talvi! Talvella osallistujat menestyivät paremmin reaktionopeustesteissä sekä Stroop-testissä, jossa on tarpeen nimetä mahdollisimman nopeasti sen musteen väri, jolla sana kirjoitetaan (esim. sana "sininen" ” on kirjoitettu punaisella musteella jne.). Vain yksi testi antoi kesällä parhaat tulokset, ja se on puheen sujuvuus.
Yhteenvetona voimme olettaa, että . Monilla meistä on ilmeisistä syistä vaikea kestää talvea sen pitkiä pimeitä iltoja. Ja kun olemme kuunnelleet pitkään kuinka talvi lisää letargiaa ja surua, alamme uskoa siihen. Meillä on kuitenkin syytä uskoa, että talvi itsessään ilmiönä ei ole vain syynä aivojen toiminnan heikkenemiseen, vaan myös aika, jolloin aivot toimivat tehostetussa tilassa.