Tämän pienen koiran pää on kehoonsa nähden vaikuttava, sen otsa on pullollaan melkein inhimillistä ilmaisua, joka on ominaista Brysselin griffonille. Rungon pituus on lähes sama kuin säkäkorkeus, mikä antaa profiilille melkein neliön muodon. Hänellä on karkea, aaltoileva, punainen tai punertava turkki ja aluskarva. Pää voi olla väriltään musta.

Fédération Cynologiques Internationale on luokitellut Brysselin griffonin pieniin belgialaisiin koiriin kuuluvaan ryhmään 9 seura- ja lelukoiraa. (3)

Brussels Griffon jakaa alkuperänsä kahden muun Brysselin ympäristöstä peräisin olevan koirarotun, belgialaisen Griffonin ja Petit Brabançonin kanssa. Kaikilla kolmella on yhteinen esi-isä pieni, lankakarvainen koira nimeltä “Smousje”.

XNUMX -luvulla Flanderin maalarin Van Eyckin maalaama Arnolfini -parin muotokuva edustaa koiraa, joka voisi hyvinkin olla yksi rodun edeltäjistä.

Hieman myöhemmin, XNUMX -luvulla Brysselissä, tätä koiraa käytettiin poistamaan tallinsa rotista ja valvomaan valmentajia.

Vasta myöhemmin Brysselin griffon vakiinnutti itsensä lemmikiksi miellyttävän luonteensa ansiosta. Se esiteltiin ensimmäisen kerran Brysselin näyttelyssä vuonna 1880 ja XNUMX-vuosisadan alussa. Belgian Marie-Henrietten kiinnostus sitä kohtaan auttoi suosimaan sitä ja kannusti sen vientiä kaikkialle maailmaan.

Brysselin griffonilla on tasapainoinen luonne. Hän on pieni koira, joka on aina valpas ja erittäin valpas. Tästä syystä Brysselin kuskit palkkasivat hänet tallien valvontaan. Hän on myös hyvin kiintynyt isäntäänsä eikä ole pelokas eikä aggressiivinen. Päinvastoin, hänellä on ylpeä luonne, mutta hän on erittäin seurallinen eikä tue yksinäisyyttä kovinkaan paljon. Sitä suositellaan perheille, jotka ovat usein läsnä ja voivat kiinnittää siihen säännöllistä huomiota.

Brysselin griffoni on vahva koira, ja vuoden 2014 Yhdistyneen kuningaskunnan puhdasrotuisten koirien terveystutkimuksen Kennel Clubin mukaan lähes kolme neljäsosaa tutkituista eläimistä ei osoittanut merkkejä taudista. (3)

Hyvästä yleisestä terveydestään huolimatta Brysselin griffoni on muiden puhdasrotuisten koirien tavoin altis perinnöllisille sairauksille. Yleisimpiä ehtoja ovat mm. lonkan dysplasia, polvilumpion mediaalinen dislokaatio ja hengitystieoireyhtymä (4)

Koksofemoraalinen dysplasia

Koksofemoraalinen dysplasia on lonkkanivelen perinnöllinen sairaus. Reisiluun väärä asento lonkassa Tulokset kivulias kuluminen nivelessä sekä repeytyminen, paikallinen tulehdus ja mahdollisesti nivelrikko.

Ensimmäiset merkit näkyvät kasvun aikana ja tauti pahenee iän myötä. Yleensä lonkkaaminen lepoajan jälkeen ja haluttomuus harjoitella ohjaavat diagnoosia. Jälkimmäinen varmistetaan sitten lonkan röntgenkuvalla

Koiran elämän mukavuuden säilyttämiseksi nivelrikkoa ja kipua voidaan hallita antamalla tulehduskipulääkkeitä. Tämä hoito on yleensä riittävä. Leikkausta tai lonkkaproteesin kiinnittämistä harkitaan vain vakavimmissa tapauksissa. (4-5)

Polvilumpion mediaalinen dislokaatio

Mediaalinen polvilumpion dislokaatio on synnynnäinen ortopedinen häiriö. Se on yleisin pienillä koirilla. Patella, jota kutsutaan myös limpetiksi, siirretään pois lovesta, jonka oletetaan vastaanottavan reisiluussa. Siirto voi olla lateraalinen tai mediaalinen. Tämä viimeinen mahdollisuus on yleisin, ja siihen liittyy usein kallon risteytymissidoksen repeämiä (15-20% tapauksista). 20-50 prosentissa tapauksista se vaikuttaa molempiin polviin.

Koiralle kehittyy ensin lievä ajoittain ontuva, sitten taudin pahentuessa tämä voimistuu ja muuttuu kestävämmäksi.

Yksinkertainen polven palpaatio mahdollistaa diagnoosin, mutta voi olla tarpeen ottaa röntgenkuvat kliinisen kuvan täydentämiseksi ja muiden patologioiden poissulkemiseksi. Mediaalinen polvilumpion dislokaatio luokitellaan sitten neljään vaiheeseen vaurion vakavuuden mukaan.

Hoito perustuu pääasiassa leikkaukseen, jolla uudistetaan reisiluun fossa, jossa on polvisuojus, ja korjataan nivelsiteiden vauriot. Koska sekundaarinen nivelrikko voi ilmetä, lääkehoitoa suositellaan yleensä. (4-6)

Ylähengitysteiden ahtaumaoireyhtymä

Ylempien hengitysteiden tukosoireyhtymä on synnynnäinen sairaus, joka johtuu useiden elinten vaurioitumisesta. Pehmeä kitalaki on liian pitkä ja löysä, sieraimet ovat kaventuneet (ahtauma) ja kurkunpää vaikeutunut (romahtaminen). Hengityselimiin liittyvä epämukavuus johtuu pehmeän kitalaen liian pitkästä osasta, joka estää glottisia sisäänhengityksen aikana, sieraimien ahtautumisesta ja henkitorven halkaisijan pienenemisestä.

Tätä oireyhtymää esiintyy erityisesti ns. Brachycephalic-rotujen eli lyhyen kallon kanssa. Ensimmäiset merkit havaitaan useimmiten nuorena. Pentuilla on hengitysvaikeuksia ja he hengittävät äänekkäästi, etenkin kiihtyneinä. Siksi niitä tulisi välttää kaikentyyppistä stressiä.

Diagnoosi perustuu kliinisten oireiden havaitsemiseen, sieraimien ahtautumiseen ja rodun alttiuteen. Kurkunpään osallisuuden selvittäminen laryngoskopialla tehdään sitten anestesiassa.

Leikkaus on tarpeen pehmeän kitalaen ja kurkunpään vaurioiden korjaamiseksi. Ennuste on hyvä, mutta riippuu sitten kurkunpään romahtamisen laajuudesta. Se on varattu, jos myös henkitorvi vaikuttaa. (4-5)

Älä anna Brysselin Griffonin pienen koon hämätä. Jos tämä tekee hänestä ihanteellisen asuntokoiran, hän kuitenkin tarvitsee päivittäisiä retkiä ja pysyy aktiivisena koirana. Tylsyys saa heidät käyttäytymään tuhoisasti.

Griffonin takki vaatii säännöllistä hoitoa.