Inspiroituneena voimme työskennellä tuntikausia pysähtymättä. Jos työ ei mene, niin silloin tällöin hajamielemme ja järjestämme hengähdystauon. Molemmat vaihtoehdot ovat tehottomia. Olemme tuottavimpia, kun suunnittelemme taukoja etukäteen, emmekä pidä niitä spontaanisti. Tietoja tästä - kirjailija Oliver Burkeman.
Vakiolukijani arvaavat jo, että nyt satuloan suosikkiluistelleni: kehotan väsymättä kaikkia suunnittelemaan elämäänsä. Mielestäni tämä lähestymistapa oikeuttaa itsensä lähes aina. Mutta spontaanisuus, jota jotkut niin intohimoisesti kannattavat, on selvästi yliarvioitu. Minusta tuntuu, että niitä, jotka pyrkivät olemaan "todella spontaani henkilö", on parasta välttää. He ilmeisesti tuhoavat kaiken, mitä olette yhdessä suunnitelleet.
Vaadin tätä, vaikka nykyisessä elämässäni on virtuoosiin suunnitelmien tuhoaja — kuuden kuukauden ikäinen vauva. Loppujen lopuksi suunnitelman tarkoitus ei ole ollenkaan pitäytyä siitä fanaattisesti. Sitä tarvitaan, jotta yhden asian suorittamisen jälkeen et jää ajatuksiin siitä, mitä tehdä seuraavaksi.
Suunnittelun hyödyt ovat erityisen ilmeisiä, kun ennakoimattomia tapahtumia tapahtuu ja ne vaativat huomiota. Kun myrsky laantuu, olet todennäköisesti liian hämmentynyt valitsemaan viisaasti seuraavaa toimintatapaasi. Ja tässä suunnitelmasi on hyödyllinen. Muistatko tarttuvan latinalaisen ilmaisun carpe diem — "elä hetkessä"? Korvaa sen carpe horariumilla - "elä aikataulussa."
Väitteeni todistaa äskettäin Columbia Business Schoolissa tehty tutkimus. Kahta osallistujaryhmää pyydettiin suorittamaan kaksi luovaa tehtävää tietyn ajan sisällä. Ensimmäisessä ryhmässä osallistujat saattoivat vaihtaa tehtävästä toiseen milloin halusivat, toisessa ryhmässä tiukasti määritellyin väliajoin. Tämän seurauksena toinen ryhmä suoriutui kaikin puolin paremmin.
Miten tämä voidaan selittää? Kirjoittajien mukaan asia on tässä. Meidän kaikkien voi olla vaikea saada kiinni hetkestä, jolloin henkisessä toiminnassamme tapahtuu kognitiivinen fiksaatio, eli menetämme kyvyn ajatella laatikon ulkopuolella ja käännymme pois syrjäytyneisyydestä. Emme yleensä huomaa sitä heti.
Kun työskentelet luovuutta vaativissa tehtävissä, tietoinen taukojen ajoittaminen auttaa pitämään silmäsi virkeänä.
"Osallistujat, jotka eivät pitäneet kiinni aikataulusta siirtyessään tehtävästä toiseen, toistivat itseään todennäköisemmin, heidän "uudet" ideansa olivat hyvin samankaltaisia kuin alussa, tutkimuksen tekijät huomauttavat. Takeaway: Jos et pidä taukoa töistä, koska tunnet olosi ylikuormittuneeksi, muista, että tunne voi olla väärä.
Huomaa, että tässä kokeessa tauko ei tarkoittanut työn keskeyttämistä, vaan siirtymistä toiseen tehtävään. Eli aktiivisuuden vaihtaminen näyttää olevan yhtä tehokas kuin lepo – pääasia, että kaikki menee aikataulussa.
Mitä käytännön johtopäätöksiä tästä voidaan vetää? Kun työskentelet luovuutta vaativissa tehtävissä, tietoinen taukojen ajoittaminen auttaa säilyttämään tuoreen näkökulman. Taukoja on parasta järjestää säännöllisin väliajoin.
Voit asettaa ajastimen varmuuden vuoksi. Kun kuulet signaalin, vaihda välittömästi johonkin muuhun yritykseen: katso tilit, tarkista postilaatikkosi, siivoa työpöytäsi. Sitten takaisin töihin. Ja älä ohita lounasta. Ilman säännöllisiä taukoja alat liukastua. Tarkista itse – voitko keksiä jotain laadullisesti uutta tässä tilassa?
Mikä tärkeintä, päästä eroon työn keskeyttämisen syyllisyydestä. Varsinkin kun tunnet olevasi jumissa etkä voi mennä eteenpäin. Tauon pitäminen on itse asiassa parasta tässä tilanteessa.
Näitä tutkimuksia voidaan tulkita vielä laajemmin. Tilanteen sisällä on vaikea arvioida kuntoasi riittävästi ja tehdä järkeviä päätöksiä. Kun olemme vihaisia pienestä asiasta, kuten joku yrittää ohittaa jonnekin, emme ymmärrä, että reaktiomme on suhteeton tapahtuneeseen nähden.
Kun tunnemme olevamme yksinäisiä, vetäydymme usein vielä enemmän itseemme, kun meidän pitäisi liikkua päinvastaiseen suuntaan. Kun meiltä puuttuu motivaatiota, emme näe, että paras tapa saada se ei ole viivytellä, vaan tehdä vihdoin se, mitä välttelemme. Esimerkit jatkuvat.
Salaisuus ei ole sokeasti totella hetkellisiä ajatuksiasi ja tunteitasi, vaan oppia ennakoimaan niitä. Tässä suunnittelu tulee esiin – se pakottaa meidät tekemään sen, mitä meidän on tehtävä, halusimmepa sitä nyt tai emme. Ja jo pelkästään tästä syystä aikataulun pitäminen on hyvä idea.