Ennen kuin tiesin, että minusta tulee äiti, olin ammattilumilautailija, potkunyrkkeilyn kolme kertaa viikossa ja vietin kaiken vapaa-ajan kuntosalilla. Olin varma, että raskauteni tulee olemaan helppoa, ilman komplikaatioita, ja haaveilin kuinka vauvani ja minä joogaamme yhdessä. Aioin olla onnellisin ja tervein äiti koskaan! No, tai minä todella halusin sen… Todellisuus osoittautui kuitenkin täysin erilaiseksi. Vasta kun tyttäreni oli kaksivuotias, minulla oli energiaa ja aikaa tehdä ainakin vähän liikuntaa. Minulla ei ollut aavistustakaan kaikista äitiyden vaikeuksista enkä osannut edes kuvitella, että kaikki harjoituksissa ja kilpailuissa saadut vammat muistuttaisivat minua synnytyksen jälkeen ja eläisin istumista. Onneksi tämä aika on takana, ja nyt haluan jakaa kokemukseni siitä, kuinka onnistuin palaamaan urheilun ja aktiivisen elämäntavan pariin. Tässä on kolme oppia, jotka olen oppinut (toivottavasti niistä on hyötyä paitsi uusille äideille): 1) Ole armollinen itsellesi Ennen raskautta pidin itseäni superurheilijana, olin melko naiivi, vaativa enkä antanut itselleni tai muille anteeksi mitään puutteita. Ajatukseni siitä, mitä hyvässä kunnossa tarkoittaa, oli rautainen, mutta kehoni on muuttunut. Ennen kuin pääsin takaisin kuntosalille, minun oli opittava päästämään irti mielestäni, elämään nykyhetkessä ja nauttimaan hetkestä. 2) Aika ei riitä? Kokeile jotain uutta! En harrastanut urheilua, koska minulla ei ollut siihen aikaa. Tämä vakaumus oli suurin esteeni. Mitä enemmän ajattelin, kuinka paljon aikaa minun pitäisi käyttää kuntosalille työmatkaan, sitä enemmän keksin tekosyitä olla menemättä sinne. Eräänä päivänä täydellisestä epätoivosta päätin alkaa juosta ympäri taloa… Vihasin juoksemista, mutta kehoni ja mieleni vaativat harjoittelua. Ja tiedätkö mitä löysin? Mitä todella tykkään juosta! Ja juoksen edelleen, ja viimeisen kolmen vuoden aikana olen juossut kaksi puolimaratonia. Kyse ei siis ole ajan puutteesta, vaan vanhoista tavoista ja uskomuksista. 3) Juhli elämääsi – et koskaan tiedä ketä inspiroit Minun oli tietysti vaikea unohtaa aikaisemmat saavutukseni urheilussa ja aloittaa kaikki alusta. Minusta edistymiseni juoksussa ei tuntunut niin merkittävältä. Huomasin kuitenkin, että kun kerroin niistä ystävilleni, inspiroin heitä esimerkilläni ja hekin alkoivat juosta. Ja tämä on suuri syy iloon! Ja tajusin, että mitä tahansa teetkin, iloitse siitä, jaa ilosi muiden kanssa ja juhli elämääsi! Lähde: zest.myvega.com Käännös: Lakshmi
2022-11-11