Sisällys
Kristuksen kärsimys, ristiinnaulitseminen ja sitten ylösnousemus – tämä raamatullinen tarina on lujasti tullut kulttuuriimme ja tietoisuutemme. Mitä syvällistä merkitystä sillä on psykologian näkökulmasta, mitä se kertoo meistä itsestämme ja miten se voi tukea meitä vaikeina aikoina? Artikkeli kiinnostaa sekä uskovia että agnostikkoja ja jopa ateisteja.
Pitkäperjantai
"Kukaan sukulaisista ei ollut lähellä Kristusta. Hän käveli synkkien sotilaiden ympäröimänä, kaksi rikollista, luultavasti Barabbaan rikoskumppania, jakoivat Hänen kanssaan tien teloituspaikkaan. Jokaisella oli kunniamerkki, laatta, joka osoitti hänen syyllisyyttään. Kristuksen rinnassa riippuva kirja oli kirjoitettu kolmella kielellä: hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi, jotta kaikki voisivat lukea sen. Siinä luki: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas"...
Julman säännön mukaan tuomitut kantoivat itse poikkitankoja, joihin heidät ristiinnaulittiin. Jeesus käveli hitaasti. Hän oli ruoskat kiusannut ja heikentynyt unettoman yön jälkeen. Viranomaiset puolestaan pyrkivät saamaan asian päätökseen mahdollisimman pian – ennen juhlien alkamista. Siksi sadanpäällikkö pidätti erään Simonin, kyreneläisen juutalaisen, joka oli kävelemässä pelloltaan Jerusalemiin, ja käski häntä kantamaan Nasaretilaisen ristin...
Poistuessamme kaupungista käännyimme tien varrella olevalle jyrkälle pääkukkulalle, joka sijaitsee lähellä muureja. Muotonsa vuoksi se sai nimen Golgata - «Skull» tai «Execution Place». Sen päälle piti laittaa ristit. Roomalaiset ristiinnaulitsivat aina tuomitut ruuhkaisilla poluilla pelästyttääkseen kapinallisia ulkonäöllään.
Mäellä teloitetuille tuotiin aisteja vaimentava juoma. Sen tekivät juutalaiset naiset lievittämään ristiinnaulittujen tuskaa. Mutta Jeesus kieltäytyi juomasta ja valmistautui kestämään kaiken täydessä tietoisuudessa."
Näin kuuluisa teologi, arkkipappi Alexander Men kuvailee pitkäperjantain tapahtumia evankeliumin tekstin perusteella. Monia vuosisatoja myöhemmin filosofit ja teologit keskustelevat siitä, miksi Jeesus teki tämän. Mikä on hänen sovitusuhrinsa merkitys? Miksi oli välttämätöntä kestää sellaista nöyryytystä ja kauheaa tuskaa? Myös tunnetut psykologit ja psykiatrit ovat pohtineet evankeliumin tarinan merkitystä.
Jumalan etsiminen sielusta
yksilöityminen
Psykoanalyytikko Carl Gustav Jung esitti myös oman erityisen näkemyksensä Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen mysteeristä. Hänen mukaansa meidän jokaisen elämän tarkoitus on yksilöllistymisessä.
Individuaatio koostuu ihmisen tietoisuudesta omasta ainutlaatuisuudestaan, kykyjensä ja rajoitustensa hyväksymisestä, selittää jungilainen psykologi Guzel Makhortova. Itsestä tulee psyyken säätelykeskus. Ja Itsen käsite liittyy erottamattomasti ajatukseen Jumalasta jokaisessa meissä.
Krusifiksi
Jungilaisessa analyysissä ristiinnaulitseminen ja sitä seuraava ylösnousemus ovat entisen, vanhan persoonallisuuden ja sosiaalisten, yleisten matriisien hajoamista. Jokaisen, joka yrittää löytää todellisen tarkoituksensa, täytyy käydä tämä läpi. Hylkäämme pois ulkopuolelta pakotetut ideat ja uskomukset, ymmärrämme olemuksemme ja löydämme Jumalan sisältä.
Mielenkiintoista on, että Carl Gustav Jung oli reformoidun kirkon pastorin poika. Ja ymmärrys Kristuksen kuvasta, hänen roolistaan ihmisen alitajunnassa muuttui psykiatrin elämän aikana - ilmeisesti hänen oman yksilöllistymisensä mukaisesti.
Ennen kuin koemme vanhan persoonallisuuden «ristinnaulitsemisen», on tärkeää ymmärtää kaikki ne rakenteet, jotka estävät meitä itsessämme Jumalan tiellä. Tärkeää ei ole vain kieltäytyminen, vaan syvällinen työ heidän ymmärtämiseensä ja sitten uudelleen ajattelemiseen.
Ylösnousemus
Näin ollen Kristuksen ylösnousemus evankeliumin tarinassa yhdistetään jungialaisuuteen ihmisen sisäinen ylösnousemus, löytää itsensä autenttiseksi. "Itse eli sielun keskus on Jeesus Kristus", sanoo psykologi.
"On oikeutetusti uskottu, että tämä mysteeri ylittää ihmistiedon rajat", kirjoittaa Fr. Aleksanteri miehet. — On kuitenkin konkreettisia faktoja, jotka ovat historioitsijan näkökentässä. Juuri sillä hetkellä, kun tuskin syntynyt kirkko näytti tuhoutuvan ikuisesti, kun Jeesuksen pystyttämä rakennus oli raunioina ja Hänen opetuslapsensa menettivät uskonsa, kaikki muuttuu yhtäkkiä radikaalisti. Riemukas ilo korvaa epätoivon ja toivottomuuden; ne, jotka ovat juuri hylänneet Mestarin ja kieltäneet Hänet, julistavat rohkeasti Jumalan Pojan voittoa."
Jotain vastaavaa tapahtuu Jungilaisen analyysin mukaan henkilölle, joka käy läpi vaikean polun persoonallisuutensa eri puolien tuntemisessa.
Tätä varten hän sukeltaa alitajuntaan, kohtaa sielunsa varjossa jotain, joka voi aluksi pelotella häntä. Synkillä, "pahoilla", "väärillä" ilmenemismuodoilla, haluilla ja ajatuksilla. Hän hyväksyy jotain, hylkää jotain, puhdistuu näiden psyyken osien tiedostamattomasta vaikutuksesta.
Ja kun hänen tavanomaiset, vanhat käsityksensä itsestään tuhoutuvat ja näyttää siltä, että hän lakkaa olemasta, tapahtuu ylösnousemus. Ihminen löytää "minänsä" olemuksen. Löytää Jumalan ja Valon itsestään.
"Jung vertasi tätä viisasten kiven löytämiseen", Guzel Makhortova selittää. - Keskiaikaiset alkemistit uskoivat, että kaikki, mihin viisasten kivi koskettaa, muuttuu kullaksi. "Ristiinnaulitsemisen" ja "ylösnousemuksen" läpi käytyämme löydämme jotain, joka muuttaa meidät sisältäpäinnostaa meidät tämän maailman kanssa kosketuksen tuskan yläpuolelle ja täyttää meidät anteeksiannon valolla.
Liittyvät kirjat
Carl Gustav Jung "Psykologia ja uskonto"