Elämme kilpailuympäristössä: jos haluat saavuttaa jotain, julista itsesi, näytä olevasi muita parempi. Haluatko tulla huomioituksi? Puolusta oikeuksiasi. Vaatimattomuus ei ole nykyään kunniassa. Jotkut pitävät sitä jopa heikkouden merkkinä. Psykoanalyytikko Gerald Schonewulf on varma, että työnsimme tämän ominaisuuden turhaan takariveihin.
Muinaiset filosofit ja runoilijat tiesivät hyvin vaatimattomuuden merkityksen. Sokrates arvioi kaikki aikansa kuuluisat viisaat ja päätteli olevansa kaikista viisain, koska "hän tietää, ettei tiedä mitään". Sokrates sanoi kuuluisasta viisasta: "Hän luulee tietävänsä sen, mitä hän ei todellakaan tiedä, kun taas minä ymmärrän hyvin oman tietämättömyyteni."
"Olen matkustanut ja nähnyt paljon, mutta toistaiseksi en ole tavannut henkilöä, joka voisi oikeutetusti tuomita itsensä", sanoi Konfutse. "Mutta tärkeintä: ole uskollinen itsellesi / Sitten, kuten yö seuraa päivää, / et petä muita", Shakespeare kirjoitti Hamletissa (kääntäjä ML Lozinsky). Nämä lainaukset korostavat, kuinka tärkeää henkiselle hyvinvoinnillemme on pystyä arvioimaan itseämme objektiivisesti (ja tämä on mahdotonta ilman vaatimattomuutta).
Tätä tukee Toni Antonuccin ja kolmen Michiganin yliopiston kollegansa hiljattain tekemä tutkimus. Tutkijat ovat havainneet, että vaatimattomuus on erityisen tärkeää onnistuneiden suhteiden rakentamisessa.
Nöyryys auttaa löytämään kompromisseja, joita tarvitaan ongelmien ratkaisemiseksi.
Tutkimukseen osallistui 284 paria Detroitista, ja heitä pyydettiin vastaamaan kysymyksiin, kuten: "Kuinka vaatimaton olet?", "Kuinka vaatimaton on kumppanisi?", "Luuletko, että voit antaa kumppanillesi anteeksi, jos hän loukkaa sinua tai loukkaa sinua sinä?" Vastaukset auttoivat tutkijoita oppimaan lisää vaatimattomuuden ja anteeksiannon välisestä suhteesta.
”Huomasimme, että ne, jotka pitivät kumppaniaan vaatimattomana, olivat halukkaampia antamaan hänelle anteeksi rikoksen. Toisaalta, jos kumppani oli ylimielinen eikä myöntänyt virheitään, hänelle annettiin anteeksi hyvin vastahakoisesti ”, tutkimuksen kirjoittajat kirjoittavat.
Valitettavasti vaatimattomuutta ei arvosteta tarpeeksi nyky-yhteiskunnassa. Puhumme harvoin objektiivisesta itsetunnosta ja suvaitsevaisuudesta muiden ihmisten mielipiteitä kohtaan. Päinvastoin, toistamme jatkuvasti itseluottamuksen ja oikeuksiesi puolesta kamppailun tärkeyden.
Parityössäni olen huomannut, että hyvin usein suurin este terapialle on molempien kumppanien haluttomuus myöntää olevansa väärässä. Mitä ylimielisempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän on varma siitä, että vain hän on oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä. Tällainen henkilö ei yleensä ole valmis antamaan anteeksi kumppanilleen, koska hän ei koskaan myönnä omia virheitään ja on siksi yhtä suvaitsematon vieraita kohtaan.
Ylimieliset ja ylimieliset ihmiset uskovat usein, että heidän uskontonsa, puolueensa tai kansakuntansa on muita parempi. Heidän itsepintainen tarvensa olla aina ja kaikessa oikeassa johtaa väistämättä konflikteihin – sekä ihmisten välisiin että kulttuurienvälisiin. Vaatimattomuus sitä vastoin ei aiheuta konflikteja, vaan päinvastoin rohkaisee yhteistyöhön ja keskinäiseen auttamiseen. Kuten ylimielisyys herättää vastavuoroista ylimielisyyttä, niin vaatimattomuus aiheuttaa useimmiten vastavuoroista vaatimattomuutta, johtaa rakentavaan vuoropuheluun, keskinäiseen ymmärrykseen ja rauhaan.
Yhteenvetona: terve vaatimattomuus (jota ei pidä sekoittaa neuroottiseen itsensä alenemiseen) auttaa sinua katsomaan realistisesti itseäsi ja muita. Jotta voimme arvioida oikein ympäröivää maailmaa ja rooliamme siinä, on välttämätöntä havaita todellisuus riittävästi. Vaatimattomuus auttaa löytämään kompromisseja, joita tarvitaan syntyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Siksi terve vaatimattomuus on avain terveeseen itsetuntoon.
Historia osoittaa meille, että ylimielisyys ja ylimielisyys estivät monia kulttuureja ja kansoja muuttumasta, kun muutos oli välttämätöntä selviytyäkseen. Sekä antiikin Kreikka että Rooma alkoivat heiketä, kun niistä tuli yhä ylpeämpiä ja ylimielisempiä, unohtaen vaatimattomuuden arvon. "Ylpeys käy tuhon edellä, ylimielisyys lankeemuksen edelle", sanoo Raamattu. Voimmeko me (sekä yksilöt että koko yhteiskunta) tajuta jälleen, kuinka tärkeää vaatimattomuus on?
Lähde: blogs.psychcentral.com