Scott Jurek syntyi vuonna 1973 ja aloitti juoksemisen varhaisessa iässä, ja juokseminen auttoi häntä pääsemään eroon perheen ongelmista. Hän juoksi yhä pidemmälle joka päivä. Hän juoksi, koska se toi hänelle iloa ja antoi hänen unohtaa todellisuuden hetkeksi. Ei ihme, että juoksemista pidetään eräänlaisena meditaationa. Aluksi hän ei näyttänyt korkeita tuloksia, ja paikallisten koulujen kilpailuissa hän sijoittui XNUMX. sijalle XNUMX:stä. Mutta Scott juoksi samaan tahtiin, koska yksi hänen elämänsä motto oli hänen isänsä sanat: "Meidän täytyy, sitten meidän on."
Ensimmäistä kertaa hän pohti ravinnon ja harjoittelun suhdetta Berka Teamin hiihtolirillä vielä koulussa. Leirillä pojille syötettiin kasvislasagnea ja erilaisia salaatteja, ja Scott huomasi, kuinka paljon energisemmäksi hän tunsi olonsa tällaisen aterian jälkeen ja kuinka intensiivisemmäksi hänen treeninsä muuttui. Palattuaan kotiin leiriltä hän alkoi sisällyttää ruokavalioonsa sitä, mitä hän piti "hippiruokana": omenagranolaa aamiaiseksi ja täysjyväpastaa pinaatin kanssa lounaaksi. Sukulaiset ja ystävät katsoivat häntä hämmentyneenä, eikä aina ollut tarpeeksi rahaa kalliille epätavallisille tuotteille. Siksi tällaisesta ravitsemuksesta ei tullut tapana tuolloin, ja Scottista tuli myöhemmin vegaani tytön Lean ansiosta, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa.
Hänen ravitsemusnäkemyksessään oli kaksi käännekohtaa. Ensimmäinen on, kun hän harjoitteli fysioterapiaa yhdessä sairaaloista (Scott Jurek on koulutukseltaan lääkäri) oppi kolmesta pääasiallisesta kuolinsyystä Yhdysvalloissa: sydänsairaudesta, syövästä ja aivohalvauksesta. Kaikki ne liittyvät suoraan tyypilliseen länsimaiseen ruokavalioon, jota hallitsevat jalostetut, jalostetut ja eläintuotteet. Toinen Scottin näkemyksiin vaikuttanut seikka oli artikkeli, joka vahingossa osui silmääni lääkäri Andrew Weilistä, joka uskoi, että ihmiskeholla on suuri potentiaali itsensä parantamiseen. Hänen täytyy vain tarjota tarvittavat olosuhteet: ylläpitää asianmukaista ravintoa ja vähentää toksiinien kulutusta.
Tultuaan veganismiin, Scott Jurek alkoi yhdistää useita erilaisia proteiinituotteita yhteen ruokalajiin tarjotakseen keholle tarvittavan määrän proteiinia. Hän teki linssi- ja sienipihvejä, hummus- ja oliivipihvejä, ruskeaa riisiä ja papuburritoja.
Kun häneltä kysyttiin, kuinka saada tarpeeksi proteiinia tällaisen menestyksen saavuttamiseksi urheilussa, hän jakoi useita vinkkejä: lisää pähkinöitä, siemeniä ja proteiinijauhoja (esimerkiksi riisistä) aamupalaan, lounaaksi valtavan vihreän salaattiannoksen lisäksi, syö palasia tofua tai lisää muutama kauhallinen hummusta ja syö illalliseksi täysi proteiinipitoinen ateria, jossa on palkokasveja ja riisiä.
Mitä pidemmälle Scott eteni täydellisen vegaanisen ruokavalion tiellä, sitä enemmän hänellä oli kilpailuvoittoja takanaan. Hän tuli ensin siellä, missä muut luovuttivat kokonaan. Kun kisa kesti päivän, oli pakko ottaa ruokaa mukaan. Scott Jurek teki itselleen perunoita, riisiburritoja, hummustortilloja, kotitekoista mantelitahnaa, "juustomaista" tofulevitettä ja banaaneja. Ja mitä paremmin hän söi, sitä paremmalta hänestä tuntui. Ja mitä paremmin tunsin oloni, sitä enemmän söin. Pikaruokaa syödessä kertynyt rasva oli poissa, paino putosi ja lihakset kasvoivat. Kuormien välinen palautumisaika on lyhentynyt.
Yllättäen Scott sai käsiinsä Eckhart Tollen The Power of Now -elokuvan ja päätti yrittää tulla raakaruokailijaksi ja katsoa mitä tapahtuu. Hän keitti itselleen kaikenlaisia salaatteja, raakaleipiä ja joi paljon hedelmäsmoothieja. Makuhermot terävöittyvät siihen pisteeseen, että Scott havaitsi vaivattomasti ruoan tuoreuden. Ajan myötä hän kuitenkin palasi veganismiin, ja tämä tapahtui useista syistä. Scott Jurekin itsensä mukaan liian paljon aikaa kului kalorien laskemiseen ja ruoan pureskeluun. Minun piti syödä usein ja paljon, mikä hänen elämäntapansa kanssa ei aina ollut kätevää. Kuitenkin juuri raakaruokadieetistä saadun kokemuksen ansiosta smoothieista tuli kiinteä osa hänen ruokavaliotaan.
Ennen yhtä Hardrockin kovimmista "villiin ja pysäyttämättömiin" juoksuista Scott nyrjähti jalkansa ja veti nivelsiteet. Helpottaakseen tilannetta jotenkin hän joi litraa soijamaitoa kurkuman kera ja makasi jalka ylhäällä tuntikausia. Hän parani, mutta koko päivän juokseminen reitillä, jolla ei ole edes polkuja, tuntui hullulta. Vain puolet osallistujista pääsi maaliin, ja useat ihmiset kuolivat keuhkoödeemaan ja ruoansulatushäiriöihin. Ja unen puutteesta johtuvat hallusinaatiot ovat yleisiä tällaisissa kilpailuissa. Mutta Scott Jurek ei vain onnistunut tällä maratonilla voittamalla kipua, vaan myös voitti, parantaen radan ennätystä 31 minuutilla. Juoksessaan hän muistutti itseään, että "Kipu on vain kipua" ja "Jokainen kipu ei ansaitse huomiota." Hän oli varovainen huumeiden, erityisesti tulehdusta ehkäisevän ibuprofeenin, suhteen, jota hänen juoksevat kilpailijansa nielivät kourallisina. Joten Scott keksi itselleen ainutlaatuisen tulehdusta ehkäisevän smoothie-reseptin, joka sisälsi muun muassa ananasta, inkivääriä ja kurkumaa. Tämä juoma lievitti lihaskipuja ja auttoi palautumaan hyvin harjoittelun aikana.
Urheilijan lapsuuden suosikkiruoka oli perunamuusi hyvän annoksen kanssa maitoa. Tultuaan vegaaniksi hän keksi siitä kasvipohjaisen version, korvaamalla lehmänmaidon riisillä, jonka hän muuten valmistaa itse. Riisimaito ei ole yhtä kallista kuin pähkinämaito, ja samalla erittäin maukasta. Hän ei vain lisännyt sitä pääruokiin, vaan teki sen pohjalta myös smoothieita ja energiapirtelöitä treenaamiseen.
Ultramaratonin ruokalistalla oli paikka myös jälkiruoille, hyödyllisimmille ja proteiinirikkaimmille ja monimutkaisille hiilihydraateille. Yksi Scottin suosikkijälkiruoista on suklaapatukat, jotka on valmistettu papuista, banaaneista, kaurapuuroista, riisimaidosta ja kaakaosta. Kasvissyöjien keskuudessa nyt suosittu chia-vanukas on myös urheilijalle loistava jälkiruokavaihtoehto jälleen ennätyksellisen proteiinipitoisuutensa ansiosta. Ja tietysti Scott Jurek teki raakaenergiapalloja pähkinöistä, siemenistä, taateleista ja muista kuivatuista hedelmistä.
Vegaaninen urheiluravitsemus ei ole niin monimutkaista kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää. Samalla se antaa epätodellista energiaa, lisää voimaa ja kestävyyttä kymmeniä kertoja.
Jurekin itsensä mukaan elämäämme muokkaavat juuri nyt tekemämme askeleet. Scott Jurek löysi henkilökohtaisen polkunsa tasapainoisen ravinnon ja juoksemisen kautta. Kuka tietää, ehkä se auttaa sinuakin.