Amerikkalaiset tutkijat ovat havainneet, että kriittisen kuvauksen kirjoittaminen menneistä epäonnistumisista johtaa stressihormonin, kortisolin tasojen alenemiseen ja tarkempaan toimien valintaan tehtäessä tärkeitä uusia tehtäviä, mikä lisää tuottavuutta. Tällainen menetelmä voi olla hyödyllinen suorituskyvyn parantamisessa monilla aloilla, mukaan lukien koulutus ja urheilu.
Negatiiviset tapahtumat voivat johtaa positiivisiin lopputuloksiin
Ihmisiä neuvotaan usein ”pysymään positiivisina”, kun he kohtaavat vaikean tilanteen. Kuitenkin suuri joukko tutkimuksia osoittaa, että kiinnittämällä huomiota negatiivisiin tapahtumiin tai tunteisiin - meditoimalla tai kirjoittamalla niistä - voi itse asiassa johtaa myönteisiin tuloksiin.
Mutta miksi tämä intuitiivinen lähestymistapa johtaa etuihin? Tutkiakseen tätä kysymystä Brynn DiMenici, tohtoriopiskelija Rutgers Newark -yliopistosta yhdessä muiden Pennsylvanian yliopiston ja Duke Universityn tutkijoiden kanssa, tutki menneistä epäonnistumisista kirjoittamisen vaikutusta tulevien tehtävien suorittamiseen kahden vapaaehtoisryhmän kanssa.
Testiryhmää pyydettiin kirjoittamaan aiemmista epäonnistumisistaan, kun taas kontrolliryhmä kirjoitti aiheesta, joka ei liittynyt niihin. Tutkijat arvioivat syljen kortisolitasoja määrittääkseen molempien ryhmien ihmisten kokeman stressitason ja vertasivat niitä tutkimuksen alussa.
DiMenici ja kollegat mittasivat sitten vapaaehtoisten suorituskykyä uuden stressaavan tehtävän ratkaisemisessa ja jatkoivat kortisolitason seurantaa. He havaitsivat, että testiryhmän kortisolitasot olivat alhaisemmat verrattuna kontrolliryhmään, kun he suorittivat uuden tehtävän.
Stressitason vähentäminen epäonnistumisesta kirjoittamisen jälkeen
DiMenicin mukaan kirjoitusprosessi itsessään ei vaikuta suoraan kehon reaktioon stressiin. Mutta kuten tutkimus osoitti, tulevassa stressaavassa tilanteessa aiemmin menneestä epäonnistumisesta kirjoitettu muuttaa kehon reaktiota stressiin niin paljon, että henkilö ei käytännössä tunne sitä.
Tutkijat havaitsivat myös, että vapaaehtoiset, jotka kirjoittivat menneestä epäonnistumisesta, tekivät huolellisempia valintoja ottaessaan vastaan uuden haasteen ja suoriutuivat kokonaisuutena paremmin kuin kontrolliryhmä.
"Yhdessä nämä tulokset osoittavat, että kirjoittaminen ja menneiden epäonnistumisten kriittinen reflektointi voi valmistaa ihmistä sekä fysiologisesti että henkisesti uusiin haasteisiin", DiMenici toteaa.
Me kaikki koemme takaiskuja ja stressiä jossain vaiheessa elämäämme, ja tämän tutkimuksen tulokset antavat meille käsityksen siitä, kuinka voimme hyödyntää näitä kokemuksia hoitaaksemme tehtäviämme paremmin tulevaisuudessa.