"Mene eteenpäin, rakasta ja tee liiketoimintaa"
Lyhyesti sanottuna yllä oleva lause riittää määrittämään persoonallisuuden. Ammattimaisuus tulee arvioida työn perusteella.
Ja jos järjestyksessä…
20-vuotiaana valmistuin maan johtavasta talousyliopistosta, harjoittelin parhaissa yrityksissä, ja edessä oli valoisa yritystulevaisuus ja vastaavat uranäkymät.
Ja sitten oli avioliitto ja ensimmäisen lapsen syntymä. Nämä tapahtumat eivät olleet vain elämäni onnellisimpia hetkiä, vaan ne määrittelivät tämän elämän. Pian perheeseemme ilmestyi toinen poika ja nuorempi tytär. Olen nyt kymmenen vuoden ajan elänyt lasten ja lasten kanssa, perheessäni ja työssäni. Olen nyt kymmenen vuoden ajan elänyt, opiskellut ja työskennellyt, muistan ja opiskellut lapsuuden ihmeellistä maailmaa, sukeltanut tähän maailmaan. Paljon kirjoja, kursseja, mentoreita. Ja - ajatella, ajatella, ajatella… Koska pedagogiikassa ei voi korvata omaa ajatteluaan millään, ei menetelmillä, ei tiedolla, ei edes kokemuksella. "Haluan sinun ymmärtävän, ettei mikään kirja tai lääkäri voi korvata omaa elävää ajatteluasi, omaa näkemystäsi. (…) Viisassa yksinäisyydessä – pysy hereillä” (J. Korchak). Alkoi todellinen luovuus, johon ei voi verrata mitään muuta toimintaa ja työtä.
Eräänä kauniina hetkenä tajusin, että voin työskennellä muiden lasten kanssa – minulla on jotain jaettavaa, minulla on jotain annettavaa. Rakastan lapsia, ymmärrän, kunnioitan, ja tämä on molemminpuolista. Sitten alkoi luokat – ensin tiedepiiri ja sitten oma lastenkehityskeskus. "Tietäminen ei riitä, opeta lapsi ajattelemaan", sanoin. Koska tämä on itse asiassa tärkein asia oppimisessa. Ja elämässä. Ja on myös tärkeää opiskella kiinnostuneena, elää vahvasti ja hauskasti, saada ystäviä ja pelata. Kaiken tämän teemme Lasten Tiedekerhossa. Meillä ja lapsella on hyvä olla yhdessä. Äidit ja isät ovat hyviä, koska lapset ovat hyviä. Saavutamme tuloksia, kasvamme ja muutumme. Tiedän paljon lapsista, enkä koskaan kyllästy löytämään uusia asioita.
Toinen iso projektini on Stupenki-valmennusjärjestelmä vanhemmille. Ajatus "vanhempien yliopistosta" syntyi opiskelijoideni perheiden neuvonnan yhteydessä. Kerta toisensa jälkeen olen huomannut, että vanhemmilta, hyviltä, rakastavilta vanhemmilta, puuttuu joitakin tietoja ja tekniikoita, jotka tekisivät heistä myös hyviä kasvattajia. Hallitsemme nämä tiedot ja tekniikat "vanhemmuuden yliopistossa" "Stepsissä". Muuten, haluan kiittää neuvonta- ja valmennuskeskuksen johtajaa Aleksei Melnikovia ja arvostettua mentoriani Nikolai Ivanovich Kozlovia, joiden tuella Steps-projekti käynnistettiin (ja toimii aktiivisesti).
Mitä muuta minä nyt elän? Opiskelen Käytännön psykologian yliopistossa. Yliopiston ainutlaatuinen ohjelma on sellainen, että opiskelijat eivät saa vain ammatillista tietoa, vaan myös työskentelevät henkilökohtaisen kasvun parissa. Eteenpäin mennään joka suuntaan.
Nyt tunnen olevani onnellinen ihminen. Minulla on perhe, yritys ja kehitys – minulle tätä kutsutaan harmoniaksi. "Mene eteenpäin, rakasta ja tee liiketoimintaa, älä jätä itseäsi myöhemmäksi." Erityinen kiitos tästä harmonian tunteesta - puolisolleni, joka tukee minua aina ja kaikessa. Minulle, naiselle, jonka tärkein arvo on perhe, ei ole mitään tärkeämpää kuin tämä tuki ja ymmärrys.
Pääteemanani on kuinka ymmärtää lapsia ja mitä tehdä sen kanssa myöhemmin, kuinka elää onnellisesti lasten kanssa. Myös — esiteini-ikäisten lasten koulutus ja kehittäminen. Itse asiassa kasvatus ja koulutus liittyvät erottamattomasti toisiinsa: opettamalla - kasvatamme aina, kouluttamalla - opetamme.
Näissä aiheissa teen ohjelmia lapsille sekä kursseja — koulutuksia — konsultaatioita aikuisille.
Lähetä minulle sähköpostia — [sähköposti suojattu]
Ennen yhteydenottoa!