Vedat sanovat, että naisen päätehtävä on auttaa ja tukea miestään, jonka tehtävänä on täyttää velvollisuutensa ja jatkaa perheen perinteitä. Naisten tärkein tehtävä on synnyttää ja kasvattaa lapsia. Kuten kaikissa suurimmissa maailmanuskonnoissa, hindulaisuudessa hallitseva asema on annettu miehelle. On syytä huomata, että joskus (kuten esimerkiksi Guptasin hallituskaudella). Naiset työskentelivät opettajina, osallistuivat keskusteluihin ja julkisiin keskusteluihin. Tällaisia etuoikeuksia annettiin kuitenkin vain korkean yhteiskunnan naisille.
Yleisesti sanottuna Vedat asettavat miehelle enemmän vastuuta ja velvollisuuksia ja antavat naiselle uskollisen kumppanin roolin hänen polullaan kohti tavoitteita. Nainen sai yhteiskunnalta minkäänlaista tunnustusta ja kunnioitusta suhteessa itseensä tyttärenä, äitinä tai vaimona. Tämä tarkoittaa, että miehensä menetyksen jälkeen nainen menetti myös asemansa yhteiskunnassa ja kohtasi monia vaikeuksia. Pyhät kirjoitukset kieltävät miehen kohtelemasta vaimoaan halveksivasti ja lisäksi aggressiivisesti. Hänen velvollisuutensa on suojella ja huolehtia naisestaan, lastensa äidistä viimeiseen päivään asti. Miehellä ei ole oikeutta hylätä vaimoaan, koska hän on Jumalan lahja, paitsi mielenterveysongelmissa, joissa vaimo ei pysty hoitamaan ja kasvattamaan lapsia, sekä aviorikoksesta. Mies hoitaa myös iäkästä äitiään.
Hindulaisuuden naisia pidetään Universaalisen Äidin, Shaktin – puhtaan energian – ihmisenä ruumiillistumana. Perinteet määräävät 4 pysyvää roolia naimisissa olevalle naiselle:
Aviomiehensä kuoleman jälkeen leski suoritti joissakin yhteisöissä sati-riitin – itsemurhan aviomiehensä hautajaisissa. Tämä käytäntö on tällä hetkellä kielletty. Muut elättäjänsä menettäneet naiset elivät edelleen poikiensa tai lähisukulaistensa suojeluksessa. Lesken vakavuus ja kärsimys moninkertaistuivat nuoren lesken tapauksessa. Aviomiehen ennenaikainen kuolema on aina liitetty hänen vaimoonsa. Aviomiehen sukulaiset siirsivät syyn vaimolle, jonka uskottiin tuoneen onnettomuuden taloon.
Naisten asema Intiassa on historiallisesti ollut varsin epäselvä. Teoriassa hänellä oli monia etuoikeuksia, ja hänellä oli jalo asema jumalallisuuden ilmentymänä. Käytännössä useimmat naiset elivät kuitenkin kurjaa elämää palvellessaan miestään. Ennen itsenäistymistä hindujen miehillä saattoi olla useampi kuin yksi vaimo tai rakastajatar. Hindujen uskonnon pyhät kirjoitukset asettavat miehen toiminnan keskipisteeseen. Sanotaan, että naisen ei pitäisi olla ahdistunut ja uupunut, ja talo, jossa nainen kärsii, jää ilman rauhaa ja onnea. Samaan tapaan Vedat määräävät monia kieltoja, jotka rajoittavat naisen vapautta. Yleisesti ottaen alempien kastien naisilla oli paljon suurempi vapaus kuin ylempien luokkien naisilla.
Nykyään intialaisten naisten asema muuttuu merkittävästi. Naisten elämäntapa kaupungeissa on hyvin erilainen kuin maaseudun. Heidän asemansa riippuu suurelta osin perheen koulutuksesta ja aineellisesta tilasta. Nykyaikaiset kaupunkinaiset kohtaavat vaikeuksia sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa elämässään, mutta elämä on heille ehdottomasti parempaa kuin ennen. Rakkausavioliittojen määrä on kasvussa, ja leskeillä on nyt oikeus elämään ja he voivat jopa mennä uudelleen naimisiin. Hindulaisuuden naisella on kuitenkin pitkä matka saavuttaakseen tasa-arvon miehen kanssa. Valitettavasti he kärsivät edelleen väkivallasta, julmuudesta ja töykeydestä sekä sukupuoleen perustuvista aborteista.