Albert Einstein oli vankkumaton pasifisti. Etsiessään vastausta kysymykseen, onko sotien lopettaminen mahdollista, hän kääntyi ihmisluonnon pääasiantuntijan - Sigmund Freudin - puoleen. Kirjeenvaihto kahden neron välillä alkoi.
Vuonna 1931 Intellektuaalisen yhteistyön instituutti kutsui Kansainliiton (YK:n prototyyppi) ehdotuksesta Albert Einsteinin vaihtamaan näkemyksiä politiikasta ja tavoista saavuttaa yleinen rauha minkä tahansa valitsemansa ajattelijan kanssa. Hän valitsi Sigmund Freudin, jonka kanssa hän kohtasi lyhyesti polut vuonna 1927. Huolimatta siitä, että suuri fyysikko suhtautui psykoanalyysiin skeptisesti, hän ihaili Freudin työtä.
Einstein kirjoitti ensimmäisen kirjeensä psykologille 29. huhtikuuta 1931. Freud hyväksyi kutsun keskusteluun, mutta varoitti, että hänen näkemyksensä saattaa tuntua liian pessimistiseltä. Vuoden aikana ajattelijat vaihtoivat useita kirjeitä. Ironista kyllä, ne julkaistiin vasta vuonna 1933, kun Hitler nousi valtaan Saksassa ja ajoi lopulta sekä Freudin että Einsteinin pois maasta.
Tässä on joitain otteita kirjassa ”Miksi tarvitsemme sotaa? Albert Einsteinin kirje Sigmund Freudille vuonna 1932 ja vastaus siihen.
Einstein Freudille
"Kuinka ihminen antaa itsensä ajaa niin villiin innostukseen, joka saa hänet uhraamaan oman henkensä? Vastaus voi olla vain yksi: vihan ja tuhon jano on ihmisessä itsessään. Rauhan aikana tämä pyrkimys on piilossa ja ilmenee vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Mutta on suhteellisen helppoa leikkiä hänen kanssaan ja puhaltaa hänet kollektiivisen psykoosin voimaan. Tämä on ilmeisesti koko tarkasteltavien tekijöiden kokonaisuuden piilotettu ydin, arvoitus, jonka vain inhimillisten vaistojen asiantuntija voi ratkaista. (…)
Ihmettelet, että on niin helppoa tartuttaa ihmisiä sotakuumeeseen, ja luulet, että sen takana täytyy olla jotain todellista.
Onko mahdollista hallita ihmiskunnan henkistä kehitystä siten, että se kestää julmuuden ja tuhon psykooseja? En tarkoita tässä vain niin kutsuttuja kouluttamattomia massaa. Kokemus osoittaa, että useammin ns. älymystö pyrkii havaitsemaan tämän tuhoisan kollektiivisen ehdotuksen, koska intellektuelli ei ole suorassa yhteydessä "karkeaan" todellisuuteen, vaan kohtaa sen spiritistisen, keinotekoisen muodon lehdistön sivuilla. (…)
Tiedän, että kirjoituksistasi voimme löytää, suoraan tai vihjailevasti, selityksiä tämän kiireellisen ja jännittävän ongelman kaikille ilmenemismuodoille. Teet kuitenkin meille kaikille suuren palveluksen, jos esittelet maailmanrauhan ongelman viimeisimmän tutkimuksesi valossa, ja sitten ehkä totuuden valo valaisee tietä uusille ja hedelmällisille toimintatavoilla.
Freud Einsteinille
"Olet hämmästynyt siitä, että ihmiset saavat niin helposti sotakuumetartunnan, ja luulet, että tämän takana täytyy olla jotain todellista - vihan ja tuhon vaisto, joka on luontaista ihmisessä, jota sodanlietsojat manipuloivat. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Uskon tämän vaiston olemassaoloon, ja aivan äskettäin katselin kipeänä sen kiihkeitä ilmenemismuotoja. (…)
Tämä vaisto, liioittelematta, toimii kaikkialla, johtaa tuhoon ja pyrkii vähentämään elämää inertin aineen tasolle. Kaikessa vakavuudessaan se ansaitsee nimen kuolemanvaisto, kun taas eroottiset halut edustavat taistelua elämästä.
Kun mennään ulkoisiin kohteisiin, kuolemanvaisto ilmenee tuhon vaistona. Elävä olento säilyttää elämänsä tuhoamalla jonkun toisen. Joissakin ilmenemismuodoissa kuolemanvaisto toimii elävien olentojen sisällä. Olemme nähneet monia normaaleja ja patologisia ilmentymiä tällaisesta tuhoavien vaistojen kääntymisestä.
Jouduimme jopa sellaiseen harhaan, että aloimme selittää omantuntomme alkuperää sellaisella aggressiivisten impulssien "kääntymisellä" sisäänpäin. Kuten ymmärrät, jos tämä sisäinen prosessi alkaa kasvaa, se on todella kauheaa, ja siksi tuhoavien impulssien siirtämisen ulkomaailmaan pitäisi tuoda helpotusta.
Siten saamme biologisen oikeutuksen kaikille niille alhaisille, turmiollisille taipumuksille, joita vastaan käymme säälimätöntä taistelua. Voidaan vielä päätellä, että ne ovat jopa enemmän asioiden luonteessa kuin taistelumme niitä vastaan.
Maan onnellisissa kolkissa, joissa luonto antaa ihmiselle runsaasti hedelmiä, kansojen elämä virtaa autuudessa.
Spekulatiivinen analyysi antaa meille mahdollisuuden todeta luottavaisin mielin, ettei ihmiskunnan aggressiivisia pyrkimyksiä voi tukahduttaa. Sanotaan, että niissä onnellisissa maan kolkissa, joissa luonto antaa ihmiselle runsaasti hedelmiä, kansojen elämä virtaa autuudessa, tietämättä pakkoa ja aggressiota. Minun on vaikea uskoa (…)
Bolshevikit pyrkivät myös lopettamaan inhimillisen aggressiivisuuden takaamalla aineellisten tarpeiden tyydyttämisen ja säätämällä ihmisten välistä tasa-arvoa. Uskon, että nämä toiveet on tuomittu epäonnistumaan.
Muuten, bolshevikit parantavat ahkerasti aseitaan, ja heidän vihallaan niitä kohtaan, jotka eivät ole heidän kanssaan, on suinkaan vähiten tärkeä rooli heidän yhtenäisyytessään. Siten, kuten ongelmaa koskevassa lausunnossasi, ihmisen aggressiivisuuden tukahduttaminen ei ole asialistalla; Ainoa asia, jonka voimme tehdä, on yrittää päästää höyryä eri tavalla välttäen sotilaallisia yhteenottoja.
Jos sodan taipumus johtuu tuhon vaistosta, niin sen vastalääke on Eros. Kaikki, mikä luo yhteisöllisyyttä ihmisten välille, toimii lääkkeenä sotia vastaan. Tämä yhteisö voi olla kahdentyyppinen. Ensimmäinen on sellainen yhteys kuin vetovoima rakkauden kohteeseen. Psykoanalyytikot eivät epäröi kutsua sitä rakkaudeksi. Uskonto käyttää samaa kieltä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Tämä hurskas tuomio on helppo lausua, mutta vaikea panna täytäntöön.
Toinen mahdollisuus saavuttaa yleisyys on tunnistaminen. Kaikki, mikä korostaa ihmisten etujen samankaltaisuutta, mahdollistaa yhteisöllisyyden, identiteetin tunteen ilmentämisen, jolle suurelta osin koko ihmisyhteiskunnan rakentaminen perustuu.(…)
Sota vie toiveikkaan elämän; hän nöyryyttää henkilön arvokkuutta ja pakottaa hänet tappamaan naapurinsa vastoin tahtoaan
Yhteiskunnan ihannetila on tietysti tilanne, jossa jokainen ihminen alistaa vaistonsa järjen saneleille. Mikään muu ei voi saada aikaan niin täydellistä ja kestävää liittoa ihmisten välille, vaikka se loisi aukkoja keskinäisen tunneyhteisön verkostoon. Asioiden luonne on kuitenkin sellainen, että se ei ole muuta kuin utopiaa.
Muut epäsuorat keinot sodan estämiseksi ovat tietysti käyttökelpoisempia, mutta ne eivät voi johtaa nopeisiin tuloksiin. Ne ovat enemmän kuin mylly, joka jauhaa niin hitaasti, että ihmiset mieluummin kuolevat nälkään kuin odottavat sen jauhamista." (…)
Jokaisella ihmisellä on kyky ylittää itsensä. Sota vie toiveikkaan elämän; se nöyryyttää henkilön ihmisarvoa ja pakottaa hänet tappamaan naapurinsa vastoin tahtoaan. Se tuhoaa aineellisen vaurauden, ihmisen työn hedelmät ja paljon muuta.
Lisäksi nykyaikaiset sodankäyntimenetelmät jättävät vain vähän tilaa todelliselle sankaruudelle ja voivat johtaa toisen tai molempien sotivien täydelliseen tuhoon, kun otetaan huomioon nykyaikaisten tuhoamismenetelmien korkea kehittyneisyys. Tämä on niin totta, ettei meidän tarvitse kysyä itseltämme, miksi sodankäyntiä ei ole vielä yleisellä päätöksellä kielletty.